Nopea kaupunki, hidas ihminen

Johannesburg muuttuu niin nopeasti, että kaupungissa vanhenee hitaasti.

Istun toppatakki päällä pimeän huoneen sohvalla ja kirjoitan. Tai no, on kynttilä ja auringossa ladattava lamppu, muistuma eilisestä nelituntisesta sähkökatkosta ja tämän päivän kävelyretki.

Etsin tilaisuuksia nähdä uusia paloja Johannesburgista ja liikkua kaupungissa toistaiseksi tuntemattomien johannesburgilaisten kanssa. Miken pongaan hänen kirjoittamastaan kävelyoppaasta. Lähetän sähköpostia. Mike soittaa ja tarjoutuu esittelemään Johannesburgin vanhaa keskustaa.

Hän kuulostaa puhelimessa melko vanhalta ja eksyy matkalla kotiini, kertoo olevansa 78-vuotias ja jääneensä hiljattain leskeksi, käyttää kuulolaitetta. Tulee hutera olo. Epäilen kuinka onnistumme downtown Johannesburgissa.

Parkkeeraamme Market-teatterin luo ja lähdemme kävelemään.

***

”Hukkaat identiteettisi maanantaina, saat sen takaisin keskiviikkona, viikonloppuna et jälleen tiedä kuka olet”, Mike sanoo kun kävelemme pitkin Diagonal-katua.

Hän tarkoittaa, että elämä Etelä-Afrikassa on joskus yllättävää ja monipolvista. On paljon jännitteitä jotka stimuloivat eri suuntiin. Omasta itsestään ja reaktioistaan ei voi aina mennä takuuseen.

Ihmettelemme muutamia kerrostalorötisköjen lomissa säilyneitä viktoriaanisia taloja ja Art Deco –rakennuksia. Pysähdymme liikennevaloihin Commissioner-kadulla. Mike pyytää, että käännyn hitaasi ja katson yhtä takanamme aitaan nojailevista nuorista miehistä. Hän saattaa aiheuttaa hankaluuksia. Turha varoittaa, noteerasin miehen heti hänet nähdessäni mutta en tiedä mitä tekisin jos hän tai joku muu painaisi aseen selkääni. Ylitämme kadun.

Sen paremmalla puolen Mike vitsailee, että arvaamattomalta vaikuttanut nuorukainen oli niin hento, että hän oli pohtinut kuinka kätevimmin potkaisisi miehen kumoon.

Mike itse on kookas ja liikkuu vanhan miehen jäyhyydellä. Hän ryhtyi yritysjohdosta eläköidyttyään runoilijaksi, tuntee Johannesburgin niin läpikotaisin kuin alituiseen muuttuvan kaupungin voi tuntea, tietää ettei monilla alueilla ole kovin turvallista kävellä vaan ei anna sen haitata uteliaisuuttaan. Hän kävelee aina uutta kaupunkia omakseen.

***

Johannesburgissa asuu arviolta neljä miljoonaa ihmistä, Pretoriasta ja Johannesburgista muodostuvassa Gautengissa asukkaita on jopa 12 miljoonaa. Kaupungit on rakennettu autoilla liikuttaviksi. Ne levittäytyvät laajalle ja kasvavat nopeasti. Kaupunginosat nousevat ja rapistuvat.

Kun vuonna 2001 kävin ensimmäistä kertaa Johannesburgissa, yhteistyökumppani oli varannut minulle ja matkatoverille huoneen pienestä B&B:tä Melvillestä. Keskustan tuntumassa oleva 1800-1900-luvun taitteessa rakennettu kylämäinen kaupunginosa kukoisti. Trendikkäitä ravintoloita, kahviloita ja klubeja nousi 7th Streetille.

Kun palasin Melvilleen kymmenen vuotta myöhemmin Seitsemäs katu oli rapistunut ja ankea. Huumekauppiaat olivat asettuneet kaupunginosaan, joka oli paikallisten mukaan kuitenkin jo toipumassa pahimmista vuosistaan.
Kuulin, että vain kivenheiton päässä sijaitseva Greenside oli alkanut saada uuden vuosituhannen alun Melvillen muodikasta ilmettä.

***

Ihan sattumalta asun tällä hetkellä Greensidessä. Alue on nimensä mukaisesti vihreä, puistoinen ja puinen ja täällä on muutama ravintolakatu, mutta muutoin Greenside muistutaa aitojen taakse piiloutuvine omakotitaloineen amerikkalaista esikaupunkia.

Viikon alussa kotini lähellä olevan ostoskeskuksen kampaamossa ryöstettiin jalkapallotähti aseella uhaten. Luin lehdestä, että rosvot pakenivat mustalla BMW:llä.

Kävelen usein ostoskeskukseen ja ylipäätään kävelen yksin niillä Johannesburgin alueilla, joita pidän riittävän turvallisina. Samalla soimaan itseäni huolettomuudesta ja arvioin kanssakulkijoita kotikutoisella vaaramittarilla.

Nautin kerroksellisesta kaupungista, vieraana olemisesta, kansainvälisyydestä, siitäkin että alan tunnistaa ihmistyyppejä – niin kuin nyt nämä Miken kaltaiset Johannesburgin liberaalit ja konservatiiviset vanhat herrat, jotka ovat tehneet useamman uran, seuraavat yhteiskuntaa ja kulttuuria laajasti, ovat itsekriittisiä suhteessa maan historiaan ja harjoittavat hiukan hyväntekeväisyyttä. Samalla teen mentaaliharjoituksia siltä varalta, että minut yritettäisiin ryöstää.

***

Mike on vanha, mutta vaikuttaa nuorelta. Hän syntyi Britanniassa ja kasvoi Etelä-Afrikassa, eikä harkitse muuttavansa muualle, kuten psykologityttärensä joka kyllästyi hoitamaan traumoja ja lähti Australiaan.

Myös Johannesburgin vuokraisäntäni Rod on psykologi. Hän tuli tunnetuksi autokaappausten uhrien terapoijana, kunnes hänenkin traumamittansa tuli täyteen ja hän vaihtoi menestyksen psykologiaan, ryhtyi terapoimaan yritysjohtajia entistä suurempaan kukoistukseen.

Rod kasvoi puritaanisessa anglikaaniperheessä – historiaa, kirjallisuutta, sisäoppilaitoksia, ei esiaviollisia suhteita. Hän sairastui nuorena nivelreumaan, päätti ettei antaudu sairaudelle, alkoi urheilla, perehtyi positiiviseen psykologiaan, päätti nauttia elämästään ja sitä rataa.

Hän yrittää järjestää perheineen ystävilleen vuosittaiset kiitollisuuskutsut, mutta onnistuu vain satunnaisina vuosina, siksi kemuja kutsutaan Ei ihan vuosittaiseksi kiitollisuusjuhlaksi.

Juodaan viiniä, grillataan, esitetään omatekoisia runoja, elokuvia, näytelmiä. Ollaan kiitollisia siitä, että saadaan asua Johannesburgissa vaikka yhteiskunnan epätasa-arvo välillä riivaa jopa valkoisessa keskiluokkaisessa Greensidessä, ja on liikenneruuhkia, rikollisuutta ja näitä välillä lähes päivittäisiä sähkökatkoja.

MikeDowntown

Mainokset